| Asiantuntijoita |
[Feb. 27th, 2009|02:02 pm] |
Asiantuntijoilla tuntuu olevan kaksi suosikkiaihetta: opiskelijoiden valmistuminen ja taantuma. Eli opiskelijat pitäisi saada nopeammin työelämään paikkaamaan eläkkeelle siirtyviä suuria ikäluokkia. Toistaiseksi parhaaksi ratkaisuksi on katsottu yliopistojen bolognaus eli tutkintovaatimusten madaltaminen. Ehkäpä opiskelijat todella valmistuvat nopeammin, kuin "mitään vaikeaa ei saa enää opettaa", kuten tuttu yliopistolehtori kertoi. Mutta miten käy suomalaisen yhteiskunnan, jonka nousu on perustunut metsien raiskaamisen lisäksi korkeaan koulutukseen?
Toisenlaisiakin mielipiteitä on nähty. Erään nimeltä mainitsemattoman järjestön juhlaseminaariin oli pyydetty puhujaksi Björn Wahlroos, joka totesi epäilemättä omakohtaiseen kokemukseen perustuvana mielipiteenään, että opiskelijat eivät valmistu, koska heidän saamansa sosiaaliset etuudet ovat liian hyvät. Nalle, voit lahjoittaa minulle kuukausituloistasi sen osuuden, joka menee yli 400 eurosta. Myös opiskelijat olisivat kiitollisia lahjoituksesta, koska sen turvin ei tarvitsisi olla yhtä monta vuoroa mäkkärin kassalla kuin tavallisesti ja ehkä tenttikirjoillekin jäisi aikaa.
Ei ole välttämättä mitenkään ihmeellistä, että yläluokkaan kuuluva ex-taistolainen laukoo seminaareissa ihmeellisyyksiä. Huomattavasti huolestuttavampaa on, että edellä mainuttu järjestö pitää itseään jonkinlaisena nuorten asioiden asiantuntijana Suomessa. Toistaiseksi tietooni ei ole tullut mitään vastalauseita tai keskustelua, jossa olisi kyseenalaistettu juhlaseminaarin puheenvuoroja. Hymistely kuuluu toki toimintakulttuurin, mutta jos asiantuntijajärjestön johtohenkilöt ovat oikeasti niin pihalla nuorten elämästä, etteivät näe Nallen lausunnoissa mitään kummallista, on todella syytä huolestua Suomen nuorison puolesta.
Olin jokin aika sitten koulutuksessa, jossa eräs puhuja avasi pelin taivastelemalla, miten talouden taantuma tuli täytenä yllätyksenä. Jos näin pääsi käymään, millä avuilla tyyppi on päässyt sellaiseen asemaan, että häntä pidetään soveltuvana kouluttamaan muita? Tällaiset puheet ovat jotenkin ymmärrettäviä hallituspuolueen poliitikoilta varsinkin ennen vaaleja. Mutta että muutkin asiantuntijat...!
Suomenkin lehdissä on kirjoiteltu vähintään pari vuotta Yhdysvaltain talouden ongelmista. On seurattu tarkasti, kun keskuspankin koronalennuksilla yritettiin tekohengittää pörssikursseja. Eikö kenelläkään valtiotason toimijoilla ole tullut kertaakaan mieleen, että maailman suurimman talousalueen romahdus vaikuttaa muuten joka ainoaan kansantalouteen tällä pallolla? Niinpä ei tarvita järin monimutkaista logiikka sen päättelemiseen, että jossain vaiheessa Suomenkin taloudella alkaa mennä huonommin.
Kulttuurien museossa oli taannoin näyttely, jossa oli esillä vuosisatoja vanhoja siperialaisia pukuja. Niitä oli koristeltu muun muassa venetsialaisilla lasihelmillä. Eli ei tämän globaalin talousjärjestelmän luulisi olevan ihan uusi asia asiantuntijoillekaan.
Ilmeisesti talousennusteita tekevät samat henkilöt, joiden mielestä Suomi hyötyy ilmastonmuutoksesta. |
|
|
| Maanpakolaisuuden ankeat viikot |
[Feb. 25th, 2009|08:57 pm] |
Päätin ruveta pitämään jälleen blogia. Pian saamme nähdä, kuinka pitkälle into riittää. Jonkinlaisena motiivina saatte pitää uuden maanpakolaisuuden mukanaan tuomaa yksinäisyyttä. Kävin jokin aika sitten Alma Materin hellässä syleilyssä, missä viisas antropologi kysyi, tunnenko itsenikin maahanmuuttajaksi täällä Porvoossa. Oikeastaan tämän maahanmuuttajalähiön asukkaat tuntuvat kyllä enemmän samaan juurettomuuden kulttuuriin kuuluviksi kuin esimerkiksi kaupungin lukuisat suomenruotsalaiset, vaikka minulla ei ole heitäkään vastaan mitään.
Kolme vuotta sitten asuin vierailla mailla arktisessa paratiisissa, jonka veroista ei ole. Nyt kärsin epäsovinnaisen pääaineen valinnan seurauksista Suomen toiseksi vanhimmassa kaupungissa, jonka nykyisyys on huomattavasti ankeampi kuin menneisyydestä voisi päätellä. Maaseutu on täällä kaunista, mutta kaupungissa ei ole mitään. Ilmeisesti luotetaan liikaakin peltomarkettien ja Helsingin läheisyyden voimaan. Porvoo on enemmän syrjäseutua kuin esimerkiksi Rovaniemi.
Joulun jälkeen täälläkin koitti talvi, joka on ollut ihmeen luminen ja kaunis. Huono puoli tässä on, että ihmisten äly ei riitä ilmastonmuutoksen ymmärtämiseen, jos joka päivä ei ole vesisadetta ja myrskyä. Pitäisi tempaista työn puolesta istuttamalla puita ilmastonmuutosta vastaan. Tiedän monia tehokkaampiakin tapoja sikäli, kun mitään toivoa on enää. Kuinka paljon tosiasioita pystyn sanomaan ääneen puunistutuksen lomassa nuorisotyöntekijän ihanteellisen julkisivun rakoilematta? Kuinka monen ymmärrys riittää siihen, etten ole itse niitä työnantajan ideologian kanssa ristiriitaisia tosiasioista keksinyt.
Onneksi kesä tulee joskus, ja pääsen joksikin aikaa mukavampiin hommiin ja lähemmäs omiani. Luulen, että viimeaikainen terveyden pettäminen on seurausta luonnottomasta elämästä kaukana perheestä ja ei-niin-mieluisia töitä tehden. |
|
|
| (no subject) |
[Jun. 8th, 2006|03:37 pm] |
Olen siis viime aikoina sairastanut ja lukenut tentteihin. Tänään oli viimeinen, trinn 3 -kokeen suullinen osa. Minut suunnilleen naurettiin ulos, mutta syy saattoi olla muun muassa se, että väitin diktatuurin olevan hyväksi Norjalle. Yksi komission jäsen ryömi muka pöydän alle piiloon, kun mainitsin tekeväni gradua black metalista. En osaa koskaan ottaa tällaisia tilanteita vakavissani, minkä komissioikin ilmeisesti tajusi.
Niin, gradu. Ongelmia on kyllä riittänyt kenttätyössä, kun informanteilla on yllättäen muutakin elämää. Juuri nyt näyttää kuitenkin hieman paremmalta. Kai siitä jotain tulee.
Tiedotettakoon niille sisukkaille, jotka jaksavat vieläkin lukea tätä laiminlyötyä päiväkirjaa, että palaan Suomeen juhannuksena. Toivon tapaavani pian mahdollisimman monia teistä. Tuparit Linnanmaalla ovat sitten syyskuussa, kun kaikki ovat palanneet Ouluun. Snakkes! |
|
|
| (no subject) |
[May. 19th, 2006|02:55 pm] |
Toukokuun 17. eli Eidsvollin perustuslain vuosipäivä oli ja meni. Olipas melkoinen karnevaali. Kertomista kyllä riittäisi, mutta olen ollut koko viikon niin sairas, etten jaksa kirjoittaa mitään ylimääräistä. Voin lähettää kuvia juhlinnasta, kunhan saan ne kaverilta.
Muuten aika on mennyt sairastaessa ja esseitä raapustaessa. Historian essee valmistui tänään, noin puoli tuntia ennen deadlinea. Siitä tuli aika outo, mutta tulipahan tehtyä. Maanantaina on taidehistorian esseiden viimeinen palautuspäivä. |
|
|
| (no subject) |
[May. 16th, 2006|02:20 pm] |
Jo perjantaina lämpötila laski nollan pintaan ja sade oli jotain hyytävän ja jäätävän väliltä, mikä ei muuten haitannut, mutta en huomannut ottaa aamulla kaulahuivia ja hanskoja mukaan, kun oli vielä ihan lämmintä. Niinpä taisin vilustua - ainakin olen ollut perjantaista asti flunssassa. Mutta yliopistolle on tultava joka päivä kirjoittamaan, sillä nyt on viikon sisään neljän esseen viimeiset palautuspäivät ja kaksi tenttiä.
Sunnuntaina alkoi sataa lunta, ja kuulemma kaupunki on ollut aivan kaaoksessa, kun autoilijat ovat liukastelleet kesärenkailla. Nytkin tulee lunta niin, ettei edes toisia yliopiston rakennuksia näy kunnolla atk-luokan ikkunasta. Huomista kansallispäivää vietettäneen siis varsin hyisissä merkeissä.
Eilinen meni taidehistorian ryhmätyötä viimeistellessä. Yksi ryhmän jäsenistä päätti jättää koko aineen opiskelun eikä vaivautunut tietenkään kertomaan siitä meille kahdelle muulle. Sen vuoksi on ollut ylimääräistä vaivaa siitäkin esseestä. Lisäksi lähdekritisoin pappi Stockflethin päiväkirjaa ja erästä kirjettä, mikä tarkoittaa 1800-luvun puolivälin ruotsia (käännös) ja norjaa. Nyt olen jokseenkin varma, mitä aion kirjoittaa, mutta alkuun pääseminen on taas vaikeaa.
Näyttää tältä:
Jag erfor med stor tillfredställelse, att de värsta af anförarne voro samlade, och att så godt som utan sömn hade rasat här på tredje dygnet. Deras våldsamheter hade under de sista dygnen tilltagit, såsom Hvoslef beskifver: män och qvinnor hade blifvit piskade för det de ej ville omvända sig till dessa förvillade menniskor, hvilka bröto sig in i husen och utövfade våldsamheter. (ruotsia)
Tirsdag Aften den 21de var jeg saa heldig at naa frem til Kautokeino. Paa min Vandring over Fjeldet kom jeg Dagen iforveien ind i et Fjeldfinnefelt. Manden og Konen havde et tungsindigt Aasyn; jeg spurte, hvorledes de befandt sig. (norjaa) |
|
|
| (no subject) |
[May. 13th, 2006|01:57 pm] |
|
Aamupäivällä satoi sitten lunta, eli kesä jäi aika lyhyeksi tällä kertaa. Eilen tapahtui jotain todella harvinaista, eli Tromssassa soitettiin metallia. Theatre of Tragedy esitti nimittäin varsin hyvän keikan Drivissä. Tunveienin saksalaiset olivat jälleen runsaslukuisesti paikalla. Kaksi heistä sitten löytänyt toisensa, kaunis pari. Tänään pitäisi mennä vierailuelle erään naapurin kanssa, mutta ei tekisi yhtään mieli. |
|
|
| (no subject) |
[May. 11th, 2006|03:35 pm] |
Aamulla satoi ja oli pahin täällä näkemäni liikenneruuhka. Ehkä ihmiset säikähtivät sadetta ja lähtivät autolla töihin. Nyt kuitenkin aurinko paistaa ja on suorastaan kuumaa, vaikka koko viikoksi oli luvattu sadetta. Niin se muuttuu nopeasti. Viikonloppuna oli oikein lämmintä, minkä seurauksena keskustan kaduilla oli suorastaan ahdasta. Sitten viileni ja tilaa tuli lisää. Lunta ei ole enää kaupunkialuella ollenkaan, metsässä vähän siellä täällä ja vuorilla tietysti enemmän.
Tänään saimme historian kurssin kirjallisen tehtävän, jonka palautuspäivä on ensi viikon torstai. Se tarkoittaa, että vietän ensi viikolla kaiken liikenevän ajan atk-luokassa kirjoittamassa - väliin kun sattuu viikonlopun lisäksi Norjan kansallispäivä. Ohjelmassa oli myös ohjausta tätä esseetä varten.
Gradu edistyy hitaasti mutta kohtalaisen varmasti, kuten muutkin opinnot. Vieläkin riittää silti stressiä ja tutkimuksen iloon sekoittuu sellainen painostava tunne. Kohta on norjan kurssin viimeinen kokoontuminen. Jo tiistaina kerättiin rahaa opettajan kukkaa varten, ja tänään on tarkoitus kertailla tentin käyttännönjärjestelyjä kahvin ja leivonnaisten parissa. Leivoin eilen kookospikkuleipiä, jotka onnistuivat oikein hyvin. |
|
|
| (no subject) |
[May. 5th, 2006|07:53 pm] |
Pari päivää on taas kulunut opiskelun ja Battered-haastattelun suomentamisen ja litteroinnin parissa. Tuli valmista. Onko tämä enää kevättä vai kesää, kun lämpötila hipoo varmasti 20 plusastetta? Ihmiset kulkevat t-paidoissa. Puihin tulee ihan pian lehdet, ja aurinkoisissa paikoissa uusi ruoho pyrkii pintaan. Ja joka paikka on täynnä riehuvia "russeja" eli paikallisia abeja haalareissaan. Eilen joku niistä heitti minua tomaatilla ohiajavasta autosta, mistä olin aika järkyttynyt.
Eilen saimme henkilökohtaista esseenkirjoitusopastusta eräältä taidehistorian opettajista. Jännitti aika lailla mennä puhumaan sinne, mutta palaute oli myönteistä ja kannustavaa, kehuttiin muun muassa itsenäistä ajattelua. Ja kielioppivirheet oli toki korjattu. ;) Palautteen perusteella pitäisi sitten kirjoittaa essee valmiiksi.
Eilen oli myös kansainvälisten opiskelijoiden kulttuuritapahtuma, joka kulkee nimellä Hugin's Report. Pohjoista mytologiaa tuntemattomille selvennettäköön siis, että Hugin on toinen Odinin korpeista, jotka tämä lähettää joka päivä kiertämään maailmaa, jotta ne voisivat kertoa, mitä maailmalla tapahtuu. (Toinen on nimeltään Munin, ja nämä kaverukset esiintyvät myös Tromssan yliopiston logossa.) Olin paikalla Drivissä parin saksalaisen vaihtarin kanssa. Lava oli vapaa kaikille halukkaille, ja tapahtuman luonteen mukaisesti esitysten taso vaihteli varsin hyvästä myötähäpeää herättäviin. Varsinkin eräs tanssiesitys oli, hm, hieman erikoinen. Tapahtuman jälkeen istuimme puistossa valoisaa yötä katsellen ja puhuimme, kuinka surullista onkaan lähteä pois tästä ihanasta kaupungista - olkoonkin, että joskus se arki tulisi vastaan täälläkin.
Tänään kävin tervehtimässä erästä Tromssassa asuvaa suomalaista metallipäätä. Olen löytänyt varsin nopean kävelyreitin keskustan ja Breivikan välillä, joten bussia en ole tarvinnut viime aikoina. Kun pääsen vielä kotiin asti, olen tänäänkin kävellyt noin kolmen tunnin ajan.
Niin, ja gradu etenee hitaasti mutta varmasti. Teoriaosuudessa vain vallitsee suuri hämmennys, koska kenttä ei suostu noudattamaan mitään ennakko-oletuksia. |
|
|
| (no subject) |
[May. 3rd, 2006|02:32 pm] |
No jopas on taas aika kulunut ja päiväkirja jäänyt vaille huomiota. Tänään oli kevään viimeinen luento, aiheena kaunokirjallisuus ja sanomalehdet historiallisen tutkimuksen lähteinä. Oli aika surullinen olo. Opiskelu täällä on ollut todella hauskaa, ja on murheellista, että se loppui nyt. Taidehistorian viimeiset luennot vietettiin taidemuseossa ja kaupungilla keskustellen kuvataiteesta ja arkkitehtuurista. Vielä on jäljellä esseenkirjoitusta, norjantunteja sekä tentit historiassa ja norjassa. Taidehistorian kurssista uskoisin tulevan ihan hyvä arvosana, mutta muiden kanssa pieni paniikki pyrkii pintaan. Varsinkin norjan ja historian suullisten kokeiden vuoksi. Norjan suullinen on sinänsä ihan ok: pitää puhua norjaa. Mutta historiassa pitää SEKÄ puhua norjaa ETTÄ tietää jotain runsaasta kurssikirjallisuudesta.
Viikonloppuna olin Uskontotieteellisen elokuvafoorumin järjestämässä uusgnostilaisen elokuvan tapahtumassa. Ohjelmassa oli lyhyt esitelmä gnostilaisuudesta ja uusgnostilaisuudesta sekä viisi näitä ajattelutapoja toistavaa elokuvaa. Pari niistä oli aika hämmentäviä. Hyvä ja opiskelijahintainen tapahtuma kuitenkin: elokuvaa kohti sai luovuttaa 10 kruunua kolehtia, jos halusi, ja osallistujille oli tarjolla myös ilmainen ruoka toisena päivänä.
Muilta osin olen hieman pettynyt norjalaiseen vapunviettoon, vaikken suoranaisesti kaipaakaan mitään ryyppyjuhlia. Kävin vappuaattona puolenyön maissa kävelyllä keskustassa enkä nähnyt yhtään humalaista opiskelijaa enkä sanottavasti muitakaan humalaisia muualla kuin Nødenin edustalla, mutta siellähän niitä on aina. Istuskelin hetken kirjan kanssa Drivissä ja kävelin takaisin. Yötön yö alkaa noin kolmen viikon päästä, joten öisin on jo täysin valoisaa. Vappuyönä ilmassa oli jotain usvaa, ja koko maisema näytti aivan vaaleanpunaiselta. Aika maagisen näköistä. Vappupäivänä olin keskustassa katsomassa marssia ja kuuntelemassa palopuheita. Vasemmistolaisuus tuntuu vielä olevan voimissaan täällä. Paikallinen erikoisuus banderolleissa: fisket tilhør folket. Hm?!? Lisäksi vastustettiin kiivaasti jotain eu-direktiiviä, josta en ole koskaan kuullutkaan, vaikka eu:n kansalainen olenkin. Ei oikein selvinnyt, mitä tekemistä kyseisellä direktiivillä ylipäätään on Norjan kanssa, kun maa ei unioniin kuulu. Muutenkin osa puheista meni vähän ohi, koska en ole kovin perehtynyt esimerkiksi norjalaisten bussikuskin työoloihin. |
|
|
| (no subject) |
[Apr. 27th, 2006|03:34 pm] |
Kevät tekee jotain kaikille tavalla tai toisella, kuten eräs paikallinen skenemies totesi. Ainakin kaikilla on koko ajan kiire, mikä on aiheuttanut ongelmia muun muassa graduni kenttätyön kanssa. Alkuperäisen aikataulun mukaan minulla pitäisi olla jo nyt joitakin haastatteluita kasassa, mutta en ole saanut vielä sovittua kuin yhden ja senkin sillä varauksella, että on aikaa. Pitää varmaan palata kentälle kesällä. Toivoisin kuitenkin, että saisin aineiston kasaan, koska aihe on erittäin herkullinen ja antoisa.
Muuten kevät ilmenee väsymyksenä ja lievänä misantropiana. Viihdyn hyvin itsekseni. Erityisesti meille majoittunutu kämppiksen äiti ärsyttää välillä pahemman kerran. Ystävällinen ihminen, mutta kärsin siitä, ettei hän puhu sen enempää norjaa kuin englantiakaan. Monipuolisempi kommunikointi on mahdotonta, ja jonkinlaista kulttuurieroakin on. Esimerkiksi norjalaisten ja saksalaisten kanssa ei tarvitse ajatella paljonkaan mitään ylimääräistä, mutta venäläisten kanssa ajattelutapojen eroavaisuus tulee jo esille. Sehän on toisaalta hyvin mielenkiintoista ja kasvattavaa.
Kielikokeet lähestyvät, ja melkein joka päivä pitää tehdä tehtäviä. Eilen tein niitä pikkutunneille ja laskelmoin tekeväni loput tänään päivällä ennen tunteja, mutta sitten olinkin melkein viisi tuntia taidemuseolla keskustelemassa maalauksista taidehistorian ryhmän kanssa. Ulkona on oikein hieno keväinen vesisade, ja tunnen jotain tyydytystä siitä, etteivät muut ihmiset näytä niin sietämättömän kevätpirteiltä. |
|
|
| (no subject) |
[Apr. 19th, 2006|01:48 pm] |
|
Kevätmasennus iski sittenkin - taas. Taitaa olla ensimmäinen Oulun-kevät ainoa, etten ole kokenut jonkinlaista alakuloisuusvaihetta keväällä. Tänään luennot alkoivat kuitenkin taas, vaikka puolet porukasta näytti edelleen olevan jossain muualla. Sain tutkittua väestölaskentojen tietojakin sen verran, että pystyin vastaamaan jotenkin järkevästi luennoitsijan kysyksiin. Eilen taisi olla viimeinen hiihtolenkki, sillä latu on vuorotellen mössöinen, jäinen ja hiekkainen. Pitää keksiä muita tapoja harrastaa liikuntaa. |
|
|
| Dark Side of Norway - Support your local Satanist |
[Apr. 18th, 2006|03:54 pm] |
Inferno-reissu alkoi torstaina aamupäivällä Tromssan lentokentältä. Alas pienet lentoasemat! Niillä suurilla on sentään jonkinlaiset opasteet. Onnistuin nimittäin päätymään kahdesta lähtöselvitysjonosta juuri siihen väärään. SAS:n henkilökunnan opastuksella löysin kuitenkin Norwegianin jonon ja pääsin onnellisesti koneeseen, jossa yritin lukea historian prujua. Gardemoenin lentoasemalla tapasin mussukkani, ja jatkoimme yhdessä junalla kohti Oslon keskustaa. Ei ollut lukukausikorttia mukana, joten en saanut opiskelija-alennusta. Paluumatkalla bussikuski osoittautui vähemmän epäluuloiseksi. Lentokoneesta poistumisen jälkeen kännykkä sanoi muutamaksi tunniksi yhteistyösopimuksen irti, mistä seurasi melkoista sähellystä, kun Mayhemin Attilalle piti yrittää saada viestiä haastattelun ajasta ja paikasta. Veimme tavarat hostellille (edullinen ja ihan keskustassa keikkapaikkojen lähellä), ja pieni paniikki alkoi nostaa päätään, kun haastattelusta ei vieläkään ollut tarkempaa tietoa.
Lähdimme kuitenkin varmuuden vuoksi Elm Streetille, minne Attilakin lopulta saapui suoraan Mayhemin treeneistä. Sähellystä oli ollut niin paljon, ettei kerinnyt edes jännittää. Attila paljastui sydämelliseksi ja kaikin tavoin teeskentelemättömäksi ihmiseksi, joka vaikutti olevan aidosti kiinnostunut myös haastattelijoiden asioista. Juttua riitti asiasta ja erityisesti asian vierestä, joten haastattelusta tuli mielenkiintoinen, tosin hieman omituinen. Lukekaa sitten Miasmasta! Elm Streetiltä kävelimme yhdessä Rockefellerille ja sieltä mussukan kanssa festarihotellille hakemaan rannekkeita. Ensimmäinen bändi jäi näkemätta tässä hässäkässä, mutta Keep of Kalassiniin ehdittiin. Ilta meni sitten bändejä tuijottaessa (Carpathian Forest jäi parhaiten mieleen), ja hostellille saavuttiin aamuyöllä. Aamulla ei kuitenkaan nukuttanut, mikä kostautui seuraavana päivänä.
Perjaintaina oli ensin ohjelmassa ruokailu edullisessa intialaisravintolassa Grønlandissa (seuraavina kahtena päivänä käytiin naapuriravintolassa). Hintataso jopa halvempi kuin Suomessa, ja ruoka oli hyvää. Kannattaa siis selvittää etukäteen, missä kannattaa syödä, jotta ei joudu maksamaan turistihintoja. Sitten pikkuisen shoppailua parissa metalliin liittyvässä kaupassa, jotka ylipäätään olivat auki pitkänäperjantaina, ja taas Elm Streetille haastattelua varten, mutta haastateltava ei koskaan ilmestynyt paikalle, eikä ollut mitään mahdollisuutta selvittää, mikä oli ongelmana. Sitten vain toiseen haastatteluun, jossa tosin olin itse mukana vain kuuntelijana. Ja sitten takaisin Rockefelleriin, missä sain sitten Batteredin laulajalta selvitystä, miksei haastattelu onnistunut. Oli tullut jokin sekaannus, ja haastis sovittiin seuraavalle päivälle.
Festarin toinen päivä alkoi mielestäni koko pippaloiden parhaalla bändillä, kun ruotsalainen Rimfrost pyrki Immortaliksi Immortalin paikalle. Teinipojat hienoissa ruumismeikeissään soittivat loistavasti ja tiesivät sen kyllä eleistä päätellen itsekin. Ihan siinä tunsi itsensä vanhaksi väsyneeksi tädiksi, mutta taisi jotain muutakin hymyilyttää, kun pojat olivat niin kovin olevinaan. Mutta miten niin söpöistä olennoista voi lähteä niin rumaa ääntä? Ilta eteni aikataulun mukaisesti, ja välillä moikattiin jotain tuttuja (ja yhtä suomalaista, joka tuli muuten vain juttelemaan). Väsymys alkoi kuitenkin painaa. Nukahdin istualleni salin reunalle Borknagarin keikan aikana, vaikka siinäkään bändissä ei ollut mitään vikaa. Piti yrittää virkistyä Emperorin ylösnousemusta todistamaan, mutta keikka meni jonkinlaisessa horroksessa. Sali oli aivan tupaten täynnä, eikä minun kokoisella ihmisellä ollut juuri mahdollisuutta nähdä muuta kuin Ihsahnin pää välillä. Musiikki oli vakuuttavaa, mutta siellä tungoksessa ja huudossa jonkinlainen paniikki pyrki pintaan ja olin ihan onnellinen, kun lopulta päästiin takaisin nukkumaan.
Tällä kertaa nukuttiinkin kunnolla, joten lauantaina ei enää väsyttänyt. Tarkoitus oli käydä museossa, mutta ei ehditty. Ensimmäinen virallinen ohjelmanumero oli Emperorin tiedostustilaisuus. Aika kilttiä touhua, joka vaikutti vitsejä myöten ennalta sovitulta. Yleisöllä ei ollut edes mahdollisuutta kysyä mitään. Tilaisuuden jälkeen haastattelimme Batteredia. Kerrankin joku myönsi soittavansa vain, koska se on kivaa. Ehdimme juuri ja juuri viedä ylimääräiset tavarat hostellille ennen viimeisen päivän ohjelmaa. Legion, Marduk ja Battered olivat oikein viihdyttäviä. Siggy vilkutti meille lavalta kaiken pomppimisen ja touhuamisen lomassa. :) Muistoksi festareista lähti mukaan myös pari paitaa, joista toisessa on otsikkona oleva hauska teksti. Sydänyö vietettiin doomin parissa. Ensin musisoi Witchcraft (ruotsalaista saatanallista hard rockia näin omien sanojensa mukaan), josta pidin erittäin paljon. Festarien toiseksi paras keikka. Laulaja on hyvin hyvä ja show kunnossa. Melko monet olivat lähteneet jo Mardukin jälkeen, ja itselläkin alkoi taas väsy painaa Cathedralin aikana. Toimi kuitenkin paremmin kuin levyltä minun mielestäni.
Sunnuntain ohjelmassa oli tutustuminen Munch-museoon, joka oli vähän pettymys. Kuuluisimmat teoksethan eivät taannoisten varkauksien vuoksi ole nyt esillä. Ihmettelemistä oli erityisesti turvatoimissa, huh huh. Perjantain ja lauantain oli ollut lämmintä, mutta sunnuntaina tihutti jälleen vettä. Sepä ei kuitenkaan haitannut mitään. Iltapäivällä hurautimme bussilla lentokentälle ja sitten takaisin Norwegianilla Tromssaan mussuttamaan tuliaiseksi saatua ruisleipää. Samassa koneessa oli suunnilleen puolet Tromssan skenestä... Festarit olivat oikein onnistuneet, mutta täysin ei selvinnyt, oliko yleisöllä loppujen lopuksi enemmän Emperor- vai Mayhem-paitoja. Ehkä Emperor voitti tämän kilvan hiuksenhienosti.
Tänään olen sitten touhunnut vaikka mitä: kirjoitellut muun muassa apurahahakemusta graduani varten. Lumi sulaa koko ajan, ja näyttää aivan keväiseltä. Eilen iski oikeastaan ensimmäistä kertaa koti-ikävä, joka ei ole helpottanut vieläkään. Huomenna kuitenkin pääsee taas kiinni sosiaaliseen elämään ja opiskelujen pariin. |
|
|
| (no subject) |
[Apr. 11th, 2006|03:20 pm] |
Miehen matkaan lähtenyt kämppikseni palasi eilen takaisin harharetkiltään. Muut kämppikset ovat reissussa.
Olen jatkanut teoriakirjallisuuden lukemista ja hankkinut kopioita joistakin artikkeleista. Sain eilen sähköpostia norjalaisen satanismi-/black metal -tutkimuksen gurulta Asbjørn Dyrendalilta, joka kertoi pyynnöstäni lisää norjalaisesta alan tutkimuksesta. Sitä ei ole kovin paljon, ja osa nimistä oli jo tuttuja. Kivaa silti, että se viitsi vastata.
Matka (lentäminen) jännittää ihan älyttömästi. Samoin se, pärjäänkö festareilla nolaamatta itseäni. |
|
|
| (no subject) |
[Apr. 10th, 2006|02:48 pm] |
Tämä aika on masentavaa. Lumi sulaa, mutta ei kuitenkaan ole vielä kevät. Hiihtoladuille kaivattaisiin uutta lunta, koska ne ovat hengenvaarallisen jäisiä. Mutta on niin lämmintä, että sade tulisi varmasti vetenä, jolloin saisi sanoa jäähyväiset lopuillekin lumille. Lunta ei siis ole koko talvena ollut kovin paljon, ja nyt on jo pälviä aurinkoisilla paikoilla. Ja edelleen on niin kirkasta, että ihan ahdistaa. Viikonloppuna pysyttelin valoisan ajan sisällä ja kävin hiihtämässä vasta yömyöhällä, kun sai olla yksin laduilla. Toisaalta silloin vasta jäistä olikin, koska yöllä lämpötila painuu pakkasen puolelle. Kilpalatu on vähän pehmeämpi, ja tunnelma siellä on dramaattinen synkän istutusmetsän keskellä.
Pääsiäisloma kun on, ei ole kovin paljon kiirettä opiskelujen kanssa. Tietysti kurssikirjoja voisi lukea muuten vain. Sen sijaan olen ahkeroinut gradun kimpussa hankkimalla teoriaosan kirjallisuutta ja ajattelemalla kuumeisesti. Viikonloppuna luin ihan innoissani Stuart Hallia ja sain hyviä ideoita. Aloitin myös tutkimuspäiväkirjan pitämisen, mikä selkiytti aika lailla ideoita. Nyt vain odottelen vastauksia kyselyyn. Toivottavasti niitä tulee, sillä olen juuri nyt varsin innoissani tutkimuksesta.
Stuart Hall olikin kuin virkistävä tuulenpuuska kaikkien niiden homeisten kansallisuusmyyttien seassa, joihin olen törmännyt viime aikoina usein. Isänmaallisuus oli hieno juttu 20 vuotta sitten, jolloin se oli liberaalin yhteiskunnan puolustamista totalitarismia vastaan, mutta nykyään se on lähinnä "osta identiteetti supermarketista" -osastoa. Tarvitaan ero, jotta voi olla identiteetti. Toisaalta olen kateellinen uuspakananationalisteille. Haluaisin itsekin uskoa johonkin, mutta en sentään myytteihin. Kurja postmodernismi! Ja siinä vaiheessa, kun esi-isäni 1600-luvulla ilmestyivät historian sivuille, heillä oli jo taatusti kristillinen, protestanttinen identiteetti. Minun kohdallani yhteys pakana-aikaan on katkennut, ja jos yrittäisin jotenkin elvyttää tätä "suomalaisuuttani", se olisi aivan jotain muuta kuin sitä, mihin muinaiset suomalaiset oikeasti uskoivat. Niin taitaa kyllä olla useimmissa tapauksissa muutenkin. Suomalainen identiteetti minulla kuitenkin on, mutta en ole aivan varma, mitä se merkitsee. Periaatteessa viihdyn kuitenkin paremmin Tromssan huikeissa maisemissa kuin Oulussa tuijottamassa naapuritalon seinää. Saisi vain tietyt ihmiset tänne... Imen voimaa maisemista, sillä tiedostan vähän liiankin hyvin, että kohta pitää lähteä pois.
Torstaina on lähtö Inferno-festareille Osloon, ja nyt pitää valmistautua keksimällä kysymyksiä ja suunnittelemalla ohjelmaa. Näin jo viime yönä unta tästä varsin legendaarisesta muusikosta, jota haastattelemme, jos kaikki ei mene aivan pieleen... |
|
|
| (no subject) |
[Apr. 8th, 2006|01:56 pm] |
Eilen oli siis Lumskin konsertti Drivissä, ja olin läsnä saksalaisten vaihtareiden kanssa. Muistoksi keikasta ostin Åsmund Frægdegjevarin (Lumskin ensimmäinen levy) sekä t-paidan. Keikka oli jälleen kerran loistokas. Ei voi kuin ihailla bändin varmuutta. Vaikka soundit olivat varsinkin keikan alussa huonohkot ja laulua ei välillä kuulunut ollenkaan, bändi hoiti hommansa eläytyen ja innolla. Yleisö oli tosin epämetallisin, mitä olen koskaan nähnyt metallikeikalla; metallipäitä oli paikalla ehkä kymmenkunta (eli puolet Tromssan skenestä ;)). Voi sitä känniörveltämisen ja tönimisen määrää, kun nämä muut innostuivat riehumaan. Mutta eipä ollut ainakaan rokkipoliiseja yleisössä. Keikka painottui aiemmin näkemiäni enemmän ensimmäiseen levyyn, vaikka itse pidän toista huomattavasti parempana. Uusia biisejä soitettiin kaksi, ja niiden perusteella bändi on siirtymässä seesteisempään ilmaisuun. Sellaisessa musiikissa tylsyyden vaara on suuri, mutta toivotaan, että tyly metalliasenne säilyy tunnelmoinnin rinnalla. Stineä olen ylistänyt varmasti jo kyllästyttämiseen asti, joten kehutaanpa välillä Eysteiniä. Miten joku osaakin esiintyä niin, että hän vaikuttaa soittavan kitaraansa vain ja ainoastaan minulle? Loistavaa, karismaattista musisointia.
Aurinko paistaa, purot lorisevat ja kovasti on keväistä. Elämä jatkuu ilman suurempaa dramatiikkaa. Eilen sain ostetuksi uudet farkut, mutta sopivia kenkiä en löytänyt, vaikka tarvitsisin niitä riekalaina olevien entisten tilalle. |
|
|
| (no subject) |
[Apr. 7th, 2006|11:07 am] |
Yksi kämppiksistä muutti pois tänään. Mukava ihminen, mutta emme koskaan oppineet ymmärtämään toistemme puhetta.
Olen aloittanut gradun tekemisen lähettämällä avaininformantille kysymyslistan, jonka toivon leviävän lumipallometodilla eteenpäin. Myös teoriapuolen kirjallisuutta olen hankkinut. Muuta kovin dramaattista ei olekaan viime päivinä tapahtunut. Tänään menen Lumskin konserttiin saksalaisen kaverinin kanssa. |
|
|
| (no subject) |
[Apr. 5th, 2006|11:44 am] |
Essee valmistui noin kaksi tuntia ennen määräajan umpeutumista. Ei siitä hyvää tullut, mutta tulipa valmis sentään. Sen jälkeen olen kirjoitellut yhtä ja toista ja ollut aika väsynyt, kun päivät ovat taas venyneet. Mutta oi tätä metallijournalismin autuutta: saa postilaatikkoon asti oman gradun lähdekirjallisuutta! Tarkoitan siis Merja Hermosen väikkäriä. Journalistin uralle on kuitenkin tullut uusia hankaluuksia, sillä viestinnän opintoja ei järjestetä ensi vuonna ollenkaan Oulun yliopistossa enkä ole varma, ehdinkö tehdä niitä myöhemmin, vaikka saisinkin opinto-oikeuden. Toisaalta, onpahan enemmän aikaa tehdä nykyiset sivuaineet loppuun ja hankkia käytännön kokemusta.
Gradustressikin on painanut. Olen nolannut itseni niin monta kertaa Tromssan skenessä, että ihme kun vielä puhuvat minulle. Tai sitten otan vain kömmähdykset liian raskaasti. Ehkä ulkomaalaiselle sallitaankin jonkin verran hölmöilyä. Ainakin skenemiehet ovat edelleen kovasti ystävällisiä, avuliaita ja kiinnostuneita.
Eilen taas leikittiin taidehistorian luennoilla. Arkkitehtitäti askarteli kepeistä kaikenlaisia muotoja ja heilui luentosalissa veitsen ja päärynän kanssa havainnollistamassa betonin ominaisuuksia. Hänellä oli kuulemma syntymäpäivä, ja sen vuoksi sai olla hauskaa luennolla. Tosin edellisilläkin luennoilla meno on ollut yhtä vauhdikasta, joten ehkä se ei kuitenkaan vaikuttanut? Opetuskeskustelu oli taas hauskaa. Takanani istuva tyttö oli tosin vähän liiankin avulias ja täydenteli (sinänsä ihan oikein) lauseitani loppuun sillä välin, kun mietiskelin loppuja sanoja.
Yksi syy väsymykseeni on varmaankin valon suunnaton määrä. Ero on hurja tammikuuhun, jolloin tulin keskelle kaamosta lumettomaan maisemaan. Nyt aurinko paistaa, ja valo heijastuu hangesta ja vuorista. Ilman aurinkolaseja ei ole ulos menemistä, ja niiden kanssakin meinaa tulla huono olo. |
|
|
| (no subject) |
[Mar. 31st, 2006|07:59 pm] |
|
Olen askarrellut pari viimeistä päivää Aby Warburgin (etupäässä) ja Erwin Panofskyn metodologisten käsitteiden parissa. Istuin tänäänkin atk-luokassa sulkemisaikaan asti. Tehtävä on huomattavasti helpompi kuin edellinen, koska kysymyksiin on löydettävissä melko suorat vastaukset lähdekirjallisuudessa. Ei siis haittaa niin suuresti, että aikaa on niukanlaisesti. Olen ollut hyvin onnellinen suhteellisen monipuolisesta kielitaidostani, sillä kaikki englannin- ja norjankielinen relevantti kirjallisuus on lainassa muilla opiskelijoilla. Onneksi löytyi kirjoja myös suomeksi ja saksaksi. Keljuttaa vähän istua sisällä, kun aurinko paistaa ja kevättä on ilmassa (kevätmasennus on tainnut jäädä välistä, kun täällä on koko ajan ollut keväistä Suomeen verrattuna). Lisäksi olen vähän flunssainen, mitä ei välttämättä auttanut aamuinen kävely yliopistolle. Tein muhkeat eväät ja myöhästyin sen vuoksi bussista. Taisi olla toisaalta ihan hyvä, sillä kiireessä samaiset eväät olisivat unohtuneet pöydälle, jollen olisi palannut hakemaan niitä... |
|
|
| (no subject) |
[Mar. 29th, 2006|02:54 pm] |
Stressiä piisaa. Maanantaina pitäisi palauttaa kolmas osa taidehistorian tehtävästä, ja aika tuntuu loppuvan kesken, kun ei voi edes kirjoittaa kotona. Tarvitsen aina jonkin verran aikaa miettimiseen. Kaikki aihepiiriin liittyvät kirjat ovat tietysti lainassa. Muutenkin on aika kiireistä; eilen lintsasin norjan tunneiltakin kirjoittaakseni Allfader-haastiksen, josta tuli aika hyvä. Aurinko on paistanut koko viikon lähes pilvettömältä taivaalta, mutta se ei paljon lohduta, kun pitää nököttää sisällä tietokoneen ääressä.
Tapasin muuten viimeisimmällä retkellä erään sympaattisen bergeniläisen geologin, joka vitsaili huolettomasti postmodernistisesta filosofiasta nuotion äärellä. Ja mikä on johtopäätös? Onhan Bergenin murre aika vinkeän kuuloista, mutta pysyn edelleen kannassani, että Trondheimin murre on kauheinta, mitä on. Mutta kannattiko sitäkään kirjoittaa, kun Norjan-kuulumiseni eivät kuulemma kiinnosta ketään? |
|
|
| Hiihtoretki Malangshalvøyalle |
[Mar. 27th, 2006|12:59 pm] |
Viime viikko meni mukavasti sosialisoidessa ja urheiluliikkeen alennusmyynnissä rymytessä. Ostin ne irtolahkeet sekä retkikerraston ja rukkaset. Sitten taas perjantaina sukset vuokralle sekä rinkka ja makuupussi lainaan ja tunturiin. Tällä kertaa retkikuntaan kuului kolme norjalaista, yksi saksalainen, yksi espanjalainen yksi ruotsalainen kahden koiran kanssa ja minä. Matka alkoi lautalla naapurisaarelle, missä tapasimme loput porukasta ja jatkoimme matkaa bussilla. Siellä seurueeseen liittyi paikallinen piripää (olemuksesta päätellen), joka yritti kaupitella meille kodittomien lehteä. Maastoon lähti kuitenkin vain seitsemän ihmisen ja kahden koiran seurue. Pääsimme matkaan vasta neljän jälkeen perjantaina, joten ensimmäisenä päivänä ei ehditty kovin pitkälle ennen pimeää. Matkaa kertyi 3-4 km, mutta maasto oli aika hankalaa pusikon ja jyrkän nousun vuoksi. Satoi lunta. Iltahämärässä pykätiin leiri pystyyn ja keräännyttiin sosialisoimaan toiseen telttaan.
Aamulla lumisade oli loppunut ja aurinko yritti paistella utupilvien läpi. Leiri kerättiin kasaan ja lähdettiin jatkamaan matkaa. Nousua oli taas, mutta puurajan yläpuolella maasto oli helpompaa. Maisemat olivat kerrassaan hulppeat tunturin päältä. Tromssan kunnan korkein vuori Tromsdalstind näkyi hienosti etelän puolelta. Tunturin päällä sitten karvat pois suksista ja alas toista puolta. Oli mukavaa. Loppumatka seurailtiin pientä jokea puurajan alapuolella. Yhteensä noin 15 km päivätaipaleen jälkeen päästiin toiseen leiripaikkaan, missä oli tarkoitus polttaa nuotiota. Se ei kuitenkaan meinannut oikein palaa, kun puut olivat kosteita. Norjalaiset olivat jo sitä mieltä, että antaa olla, mutta jatkoin kuitenkin yrittämistä, kun mitään tähdellisempääkään tekemistä ei ollut. Ja syttyihän se mokoma lopulta. Retken johtaja oli ihan vaikuttunut. Loppuilta turistiin nuotion äärellä, kunnes se tukehtui lumeen. Sitten pelattiin hetki korttia teltassa ja nukkumaan.
Sunnuntaina aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta heti aamusta. Kun tavarat oli pakattu rinkkoihin, alkoi paluumatka. Alkumatka hiihdettiin laakeassa laaksossa, josta noustiin ylös loivahkoa tunturinrinnettä. Näkymät olivat jälleen uskomattomat puurajan yläpuolella. Aurinko paistoi lämpimästi, ja naama otti vähän liikaakin väriä. Alastulo olikin sitten vaikeampi, koska rinne oli todella jyrkkä ja jäinen. Pehmeä lumi lähti vyörymään alta, eivätkä sukset pitäneet. Varsinkin ilman laskettelukokemusta eteneminen oli todella vaikeaa. Kun se alkoi muistuttaa enemmän pyllymäkeä kuin hiihtoa, otin sukset jalasta ja kävelin. Seuraava haaste oli hirveä pusikko, jossa lumi pysyi kuitenkin paikoillaan. Loppumatka oli leppoisaa alamäkeä mäntykankaalla ilta-auringossa. Sitten mentiin lautalla Kvaløyan puolelle, mistä matkaa jatkettiin ruotsalaisen osallistujan autolla lähemmäs kaupunkia. Lopulta pääsimme bussiin ja takaisin saarelle. Viimeisen taipaleen hiihdin rannasta pellon yli kotiin. |
|
|
| navigation |
| [ |
viewing |
| |
most recent entries |
] |
| [ |
go |
| |
earlier |
] |
| |
|
|
![[info]](http://l-stat.livejournal.com/img/userinfo.gif){kind=small}
sophie1797's journal